Jo muutama viikko sitten saimme epätavallisen pyynnön: Muusikko ja aloitteleva taideopiskelija Tobias Weh Osnabrückista kokeili viivapiirroksia. Anaglyphen perusteella ja saavuttanut erittäin hyviä tuloksia sen kanssa monitorissa. Hän loi päällekkäisiä viivapiirroksia, jotka tuottivat eri kuvan, kun niitä katsottiin vasemman silmän kautta kuin oikean silmän kautta. Kysymys oli siitä, johtuiko tämä korkeasta Värivalikoima a Todisteetjärjestelmiä voitaisiin jäljentää paremmin kuin yksinkertaisella mustesuihkutulostimella kotona.
Koska tällaiset kysymykset ovat tietenkin ensi näkemältä hyvin mielenkiintoisia, olimme nopeasti valmiita tukemaan Wehiä hänen työssään. Selvittääksemme asiaa mittasimme kaupallisesti saatavilla olevien anaglyfilasien läpi kulkevat spektrit kahdesta kalvosta i1 Pro 2 -laitteella ja BabelColor Color Translator & Analyzer -laitteella.
Itse asiassa erittäin tyydyttävä tulos. Valitsemalla kaksi väriä sinisen värin 450-500 nanometrin ja punaisen värin 650-700 nanometrin spektrialueilla pitäisi olla mahdollista saada aikaan melko hyvä tulos. Ensimmäinen ajatus oli ottaa BabelColorin mittaamat arvot. LAB kalvojen arvot, jotta tulosteeseen saadaan vastaava punainen ja syaani väri. Valitettavasti tämä ei kuitenkaan toimi; mitatut painovärit eivät spektrisesti vastanneet lainkaan haluttua väriä.
Niinpä teimme lisäkokeita ja löysimme kaksi väriä, joiden pitäisi itse asiassa sopia spektrisesti hyvin yhteen lasien läpäisevän spektrin kanssa.
Silmämääräisen tarkastuksen tulos oli tässäkin tapauksessa tuhoisa. Molemmissa väreissä esiintyi jatkuvasti voimakasta haamukuviointia, eikä selkeä värierottelu ollut mahdollista. Jopa anaglyfilasien läpinäkyvyyden läpi katsominen eri kohdissa Pantone-fanien pyrkimys löytää visuaalisen värinvalinnan avulla mahdollisimman tarkasti yhteensopiva väri ei tuottanut tulosta. Punaisen värin osalta lasit toimivat melko hyvin, syaanin värin osalta yksikään Pantone-värilappu ei päässyt edes lähellekään katoamaan ihmissilmän edestä.
Oli myös hämmästyttävää nähdä, että Pantone-neonvärit, kuten Pantone 811 C, antoivat silmälle ja jopa kameralle selvästi kirkkaampia värituloksia kuin puhtaan valkoinen paperi. Yllä olevat kaksi kuvaa ovat iPhone-kameran otoksia anaglyfilasien kahden suodatinkalvon läpi. Punaisella alueella näkyy selvästi, että osa Pantone-väreistä katoaa kokonaan kalvon läpi, kun taas sinisellä alueella kaikki Pantone-väriraidat näkyvät täysin.
Ainoa käytännöllinen ratkaisu oli lopulta kompromissi: vaalensimme punaista ja syaania väriä huomattavasti haamukuvan estämiseksi ja värjäsimme paperin taustan vaaleanharmaaksi valkoisen sijaan. Tämä minimoi haamukuvan, erityisesti syaanin värin alueella, joten anaglyfikuvan haluttu visuaalinen vaikutus saavutettiin.
Vaikka teimme intensiivistä tutkimusta internetissä, emme saaneet aikaan toisenlaista tai parempaa tulosta. Ranskalaisen Eric Dubois'n eri artikkeleissa hahmotellaan ongelmaa melko hyvin, mutta hänen tuloksensa eivät auttaneet meitä viivojen esittämistä koskevassa ongelmassamme.
Joitakin tärkeitä linkkejä anaglyfipainamisesta, joihin törmäsimme tutkimuksemme aikana:
http://www.site.uottawa.ca/~edubois/anaglyph/
https://forums.adobe.com/thread/377398
http://en.wikipedia.org/wiki/Anaglyph_3D
Tobias Weh kysyi typografiafoorumilla myös empiirisiä arvoja.
http://www.typografie.info/3/topic/31883-anaglyphe-bilder-drucken-rot-grün-3d/
Mutta tässäkään tapauksessa ei löytynyt muita viitteitä paremmasta lähestymistavasta.
Johtopäätös: Anaglyfialue näyttää toimivan näytöllä erittäin hyvin. Tätä tukee suuri määrä Kindle eBook -julkaisuja, joita myydään Amazonissa pienellä rahalla. Täällä anaglyfiefekti toimii todella hyvin, laadukas näyttö ei ole välttämätön. Tätä laadukasta tulosta ei kuitenkaan voida toistaa painettuna.
Markkinoilla tällä hetkellä saatavilla olevat anaglyfikuvauksia sisältävät painetut kirjat ovat pääasiassa täynnä historiallisia stereografisia kuvia, jotka on rakennettu jatkuvalle kaksiväriselle ja siten harmaalle taustalle. Tällä on todennäköisesti kaksi etua: Kaksivärinen harmaa minimoi haamukuvioinnin, ja historiallisten kuvien kohdalla ihmisen sietokynnys on yksinkertaisesti korkeampi kuin nykyaikaisten valokuvien tai jopa viivapiirrosten kohdalla.
Jos sinulla on ideoita siitä, miten nykyaikaisilla tulostusjärjestelmillä voidaan tuottaa anaglyfikuvia ilman haamukuvia, ota rohkeasti yhteyttä meihin. Odotamme mielenkiinnolla lisätietoa ja palautetta ajatuksistamme.
Hei - Luulen, että pystyin ratkaisemaan haamuttoman anaglyfitulostuksen ongelman joitakin vuosia sitten (sillä ei ole mitään tekemistä lasien kanssa, vaan ainoastaan käytetyn paperin kanssa). Olin esitellyt prosessin ISU:n kongressissa 2009 Gmundenissa. Menetelmä on integroitu Cosima-ohjelmaan (www.cosima-3d.de). Ohjelman perusominaisuudet on kuvattu teknisessä huomautuksessa (http://www.cosima-3d.de/download/tn_anaglyphen.pdf). On myös joitakin kirjoja, jotka on julkaistu tätä menetelmää käyttäen. Jos sinulla on lisäkysymyksiä, autan mielelläni. Ystävällisin terveisin, Gerhard P. Herbig.
Hyvä herra Betz,
Olen lukenut tämän linkin artikkelin.
https://www.proof.de/reproduktion-von-anaglyphen-bildern-und-strichzeichnungen/
Milloin artikkeli kirjoitettiin ja onko ongelman ratkaisemisessa edistytty?
Ystävällisin terveisin
Andre Enthöfer
Hyvä herra Enthöfer,
Artikkeli on nyt kolme vuotta vanha, kuten päivämäärästä näkyy. Emme tuolloin seuranneet asiaa, koska emme löytäneet ratkaisevaa ratkaisua. Tuloksemme tuolloin oli, että - huolimatta värien erittäin houkuttelevista spektrisistä remissiospektreistä - emme saaneet aikaan hyvää visuaalista vastaavuutta niitä tarkasteltaessa. Tehtävämme oli tuolloin saada ohuet yksiväriset punaiset ja siniset viivat katoamaan lasien avulla.
Epäilen, että muutaman sentin ja muutaman euron hintaisten lasien spektriabsorptiokyky ei yksinkertaisesti ole riittävän hyvä suodattamaan puhtaasti painovärin varsin laaja-alaista remissiospektriä. Ohuet viivat näkyivät aina hiukan, ne hävisivät enemmän punaiseen kuin siniseen, samankaltaisesti kuin iPhonen kuvat lasien kahden kalvon läpi, mutta ne näkyivät silti. Ainoa toteuttamiskelpoinen keino tuolloin oli käyttää vaaleanharmaata taustaa sävyttämään paperin valkoista niin paljon, että viivat "katosivat" enemmän harmaaseen ja näin ollen vaikutus oli ihmissilmälle parempi kuin puhtaalla valkoisella paperilla. Tehtävän tausta ei tuolloin ollut kaupallinen, vaan muutaman vedoksen valmistaminen taideoppilaitoksen pääsykokeeseen. Etsimme siis käytännöllistä, visuaalisesti toimivaa ratkaisua emmekä yrittäneet lukuisissa mittaussarjoissa löytää spektrisesti vielä puhtaampaa vaihtoehtoa.
Olemme kuitenkin tällä hetkellä hyvin kiireisiä spektriväritietojen kanssa toista hanketta varten, joten ehkä kannattaisi yrittää tehdä testit uudelleen. Silmälasit ovat sen jälkeen olleet pöydälläni muistona, joten voisin mahdollisesti yrittää syventyä aiheeseen uudelleen lähiviikkoina. Tänään voisin esimerkiksi testata myös sitä, missä määrin paperissa olevat optiset kirkasteet voivat muuttaa efektejä - loimme ja testasimme tätä kirkasteettomalla paperilla silloin. Tässäkin voisin kuvitella eron havaintokyvyssä - analogisesti PANTONE 811 -efektin kanssa.
Epäilen kuitenkin, että ohuiden viivojen katoaminen valkoisella, eli puhtaiden 100%-värien, ei ole koskaan tapahtunut tällä tavoin anaglyfikirjojen perinteisessä käytössä, ainakaan en ole koskaan törmännyt tällaiseen otokseen.
Monet terveiset
Matthias Betz